keijo nenäkäs K9 canine

"turhaan yrität olla onnellinen tässä maailmassa."
-sri krishna

tämä koskee päihteitä joita ilman en osaa olla. addiktioni rahan käyttämiseen on saanut unohtamaan miten säästetään, luultavasti. psykoosin puhjettua v. 2012 on tapahtunut pahaa karmaa enkä voi keskittyä. elämäni on kriisissä otettuani loparit työ- ja elinkeinoelämän palveluiden kanssa sopimastani kuntouttavasta työtoiminnasta. syynä masennuskierre from kahvi, sosiaaliset vastoinkäymiset luokkaa 5/5 ja totaalinen motivaation puute.

lähimuisti- ja dementiaoireita
vainoharha iskostui krapulatilan ajattelumalliksi
tunteiden sekavuus
puute päästä toteuttamaan itseään
vieraantuminen läheisistä koska virheisiin fokusoituminen

talvi. aivot mun unohtaa joka kesä mitä se on. siinäpä hyvä syy tehdä näitä memoja. lokakuussa itsellä muistuu että tästä alkaa kielteisten ominaisuuksien mindfullness. seuraa minuuteen pesiytyneiden karkeiden olemuspuolien kohtaaminen yksinäisyydessä. tiedossa taas mahdoton koettelemus ja vaikka talvipäivän seisaus takana, niin kevät vasta ne viimeiset kehon voimat polttaa, eli silloin höyryillä mennään.

keksi keksi kuvastin kuinka jaksaa ampaisen
uuteen vuoteen,
nyt muuten lässähti energiat

"nyt on kyllä tiskillä laitettu kyllä kystä, kännit on oikee vastaus vaikken muista kysymystä. jep joo viihteellä noni, känninen kaksoisolentoni." -petri nygård *käki*

just.. siinä meni n.30min safkan jälkeistä mielihyvää kohdistettuna tehdä luovaa työtä. ainoa älykäs asia tänään oli luova oppiminen forza street autopelissä. sekin oli sävytettynä taitojeni vertailusta ottamaani moraaliseen selkäsaunaan. tajusin olevani aivan kaamea kaikessa.

mahtava buja.. aamu alkoi 0.00.  mietiskelyt mietiskelty. aamupuuro omena & persikkakuutioilla. aurinko nousi n. 9.00.  kylällä oli ruuhkaa mutta minä chillasin. puhkaistu sprejkannu tele-maston juurella. lotus demolition ja pesutimangit jo aamusta pakuilla liikkeellä. kaupassa hääri 'the usual suspects.' toisia karaktärisoi kiire. mukaan tyhjillä tölkeillä ostamani. ihana! lähestulkoon karma-free nuudelipussi. otin pelottavimman reitin takaisin kotiin, se jota varjo-ihmiset käyttävät..  joulusiivous valmis. olen hulluna äiti ammaan. laitoin kehystetyn valokuvan sen jaloista lattiakaiuttimen päälle, sharath joisin europe tour 2011 julisteen alle, olkkarin näkyvimpään kohtaan. en vain anna intohimon tuulien puhaltaa intoani pois!  huomenna saa viinaa.

okei joo just. ei tästä vaan välity se talven ankaruus. jotenkin mieltä blokkaa. miksen voi antaa sen turhautuneisuuden virrata? fiilistä kuvaa puitteiden parhaus, mutta tunnetta tilanteen epätoivosta en tähän saa. eikä se ole sinänsä ongelma nyt kun pelko-ahdistus pysyy loitolla. olisi kivaa saada nostettua pintaan, se jokin. tunnin tätäkin kirjoittanut. nämä olisivat keskustelun 10 minuuttia. jossei olisi pää.räjähyttänyt.liian monta kertaa. toisaalta voihan se olla että jos saisin jonkun toisen avautumaan näin, niin hän ei kestäisi näitä nyt jo taltuttamiani kauhua ja hysteriaa. kuka minulle väitti että tee kuten sanon ja elämääsi tulee valo!?

joku on katsonut alaspäin minua. rankasti. heh.. sen siitä saa kun käyttää halpaa lapsityövoimaa. biker mice from mars. konnat

ei helkk... en pysty keskittymään yhtään mitä tahdon sanoa. jännä tunne (filosofisesti) kun tuntuu ettei tiedä mitään. ei osaa mitään. vähän kuin töissä ekana päivänä. töistä puheenollen, se kasvattaa egoa. ei himputti. eli mahdoton. toisaalta olen maannut tunnin putkeen. kerran tuli kesken iltamietiskelyn sellanen et sydän alkoi hakkaamaan pelosta ja piti nousta. wow! mikä kokemus olisi vertailukelpoinen? no se oli suurin piirtein samanlainen kuin miten oma keho reagoi siihen kun selvänä aistii sosiaalisessa tilanteessa; että nyt muuten saattaa joutua väkivallan vastaanottavaksi osapuoleksi. wow tosiaankin :c

kuvia.. niitä ei ole. en pidä kameraa mukana ulkona. hypotalamus. robert anton wilson: "the universe is unsimultaneously apprehended."
58