21 gramman sielu

jos mieli on hiljaa, keho voimistuu
buddha shakyamuni puhui siitä, että kärsimys on kuitenkin mahdollista lakkauttaa. luuletko tajuavasi myötätunnosta yhtään mitään..

minusta on tullut välinpitämätön turhaa kärsimystä kohtaan.
ajatteletko sinä että olemme ihmistaimia? 

-----___-----

mitä vehjettä?
karjareitit hans, jake-on,

i do my job, and my eching-stuff
kyllä tuut, ei-err
krakaani-alus

ei ollut pitkään, kun tuli kauttamme
engineer
they may chew their last meal
uskoia

muistan deema
meni tietysti
ei tule oikeasti terve olo

‐----
ilta.. 22.41 en tajua miksi mulle käy näin, enkä ole löytänyt mitään tyhjentävää sekä kunnollista selitystä tälle.

eiks ois aika ylpeetä luulla, että mulla on jotain skilfull tricks up my sleeve?
onks tää sitä (kaikki) etten halua näyttää muille olevani tyhmä?

minkä takia olen niin tukeutunut älyllisiin muistohin siitä, mitä kuvittelen tässä olevan meneillään.?
onko tämä sitä että minun hermot menevät, mutten ymmärrä sitä?

henkilökohtainen piikki.. ?
torstai ei ole hyvä jos mukana on tiistai

18.7....
bhagavad gita - kuten se on..

mieli ikään kuin antaa sulle käskyjä omasta egostaan.
mä haluan ihan muutamia juttuja vaan.
viehättelen ensin mitä on tapahtunut.

enmä istu zazenia koska tahdon eroon ajatuksista joita mulla on muista henkilöistä. ego on ego. se ei antaudu. ego on sielun antautumiselle kuin käsijarru auton liikkeellelähdölle.

alkoholin kanssa sietää pelätä, että jossei keho ehdi parantua raskaiden juomiskertojen välillä --> unettomuutta -> psykoosi.

more? nyt seuraa hyvää pohdintaa

minä olen kesälomaseuraus. ja kaiken alku..
naapurin poika on kielletty. Helsingissä..

viime kerralla, kari grandi!
suru valitti minua päätöksestäni

mennään jos ajatellaan
huoletan etten huoleta

ettei minussa heräisi taas sama

pahinta on jos alkaa reagoimaan vaikutelmiin - pitämään mielen ulkomaailmasta / esim ahdasmielisyyden väärinkäsityksestä johtuvia vaikutelmia totuutena. meininki muuttuu vähintäänkin niin sanotusti epärealistiseksi (:

kylläpä äsken tuli inhottava heikkouden tunne zazenin lopussa. vai olikohan se jonkun synninpäästö? ryyppäsin taas neljä päivää aivan hillitöntä tahtia. sain jotain hyviä ajatuksia sentään. kokonaisuuden kannalta homma taisi kuitenkin olla itsensä pettämistä. pieni lisäys: zazen paljasti siis sen, mitä muutenkin tunnen - nyt se ei enää alitajuisesti haittaa. ja suihkun jälkeen itseäni kuivatessani tajusin; ei me olla buddha-olentoja, joten ois parasta vaan alkaa nussii. (niin kuin tulenkantajat räppää yhdessä biisissä).

yksi syy why i like to listen
https://archive.org/details/PsychedeliaRawArchivesOfTerenceMckennaTalks/
on että siinä voi heittää vähäksi aikaa jonkun ever-associating-to-this mentaalisen funktion lepotilaan ja yhtäkkiä tuntuukin, että saa vastauksia mielen asettamiin kysymyksiin, joista muuten tulisi ongelmia. ts. voit assosioida vapaasti tai vapaammin ja antaa alitajuisen mielen bongata ne vastaukset joita oikeasti kaipaat.

mä en tajua miksi joillain ihmisillä tulee niin väkivaltaisia reaktioita minua kohtaan. kai minun vaan oikeasti on jäätävä kotiin.. jos uhkaan elämänvalinnoillani heidän perusturvallisuutta? jospa vihani auktoriteettiasemassa olevia vanhempia mieshenkilöitä kohtaan on vaan muiden mielestä useimmille kauhea put-down, eivätkä he halua assosioitua kanssani? vai onko se se ikuinen, kun ihminen kohtaa tosiasian että syö häpeän leipää..? aina ensin tulee häpeä, ja useimmiten heti perässä se että elämässä pitää kärsiä. mut mun bulls***-detector sai just viestin, ettei näistä asioista ole kiva kirjoittaa.

i don't think there's no need for me to get involved with toxic images (that can make you sick). that previous zazen was quite murky again, so i'm calling out for simplicity and something straight-forward.

det sammetslena spelet för människan. hill climb 2
sametinpehmeä ihmisten peli. hcr 2
?

olen kyllä vieläkin ihan loppu siitä unettomuudesta, enkä taida tänään tehdä mediyogaa, vaan katson kuinka ensi yö ja aamu menevät. onneksi sain tänään keskustella puhelimessa yhden todella fiksun ja hyvän ihmisen kanssa.

joo mun vaikeudet elää tässä yhteiskunnassa eivät sittenkään ole sieltä helpoimmasta päädystä. pahempaa mitä äskeisessä zazenissa lienee, ettei kirjoitustaitoni riitäkään auttamaan ahdistustani (sairastumisen ja yhteiskunnallisen vaikuttajan roolini menettämisen vuoksi).

että se mielikuvituksen syvempi taso (jota oon sanonu jivatmaksi) on itse asiassa niin syvä, että sen 'enrgia', laatu ei eroa jumalasta. jos pääsisin ammatti-ihmisen kanssa keskustelemaan, pystyisin luultavasti nykyään jo kuvailemaan aivoissani jatkuvasti väärään paikkaan kipinöivää häiriötä. mikä johtaisi siihen, että edes joku näkisi ettei tulevaisuuteni ole työelämään palaamisessa - että sen häiriön takia en voi elää sitä elämää mitä minulta odotetaan.