nou hätä 13.4.2021
ei tule ero yksin
mä joudun huutaa: se on tyhmää elää reaktiivista elämää
onneksi en kuitenkaan ole tehnyt naurettavia syytöksiä, mutta sen erään toisen filosofia on järjetöntä.
riista on kirittänyt
kopkop kop
etkö tajua kuinka pahaa se tekee sydämelle salata ihmisiltä asioita, jotka kuuluvat kaikille?
päiväkirjoistani käy ilmi etten ole yrittänyt tuhota muiden mainetta. sen sijaan oma maine on mennyttä ja täydellinen hylätyksi tulemisen tunne oli liian kauan päällänsä. juuri sen takia pystyn puhumaan näitä asioita joillekin, jotka ovat edes suurinpiirtein samalla kartalla kuin minä. eli mielenharjoittajat. muut tuskin ovat kiinnostuneita kuuntelemaan mielisairasta alkkista, jolla ei ole mitään menetettävää.
olipa kerran aamukävely... siis vaikka olisinkin tehnyt valintoja jotka koskevat pyhyyden poissulkemista elämästäni, niin pystyisin mielikuvituksen kautta tajuamaan sen ilman, että minkään ajattelun pitäisi mennä rationaalisuuden kautta saaden minut pelkäämään.
onko tosiaan niin, että joku muu määrittelee mikä minun todellinen tahto on? persoonallisuuteni on vaurioitunutta osaa myöten vihdoinkin alkamassa näkemään, kuinka minuus ja sen ainutlaatuisuus voidaan vapauttaa. käytännössä ongelma ratkeaa katkaisemalla kaikki välit ihmisiin jotka ovat teoillaan yrittäneet rajoittaa elämääni.
ja varsinkin ne emotionaaliset siteet jotka aiheuttavat kivun (eli dukhan) torjuntaa saavat mielen vääristymään. uhka vaikuttaa tulevan siitä että toisella ihmisellä on olevinaan joku vastaus, tai että häneen pitäisi olla rakastava suhde (joka sallii kaikki typerimmätkin valinnat). jos todellisuudessa vaaditaan riitaisuuden ratkaisuyritys toisen ehdoilla, niin se on yhtä kuin rikos itseä vastaan ja vapaaehtoisena valintana alistumista toisen tahtoon.....
pahan olon tunnekärjet pilaavat mielenrauhan ruokailun aikana. tunne tunteiden joukossa.. hyväksymisen jälkeen ei kuitenkaan saa eikä pidä tulla mitään, että "no nyt on kaikki hyvin ja voin taas antaa egolle vallan." ei. se on tyaga-bhogaa ja merkki epäkypsästä sekä vastuuttomasta suhtautumisesta oman itsen aiheuttamiin karmallisiin tuloksiin. /take full responsibility
kaikkien ilmiöiden puhtaus on hyvä mietiskelyn kohde kun on masentunut ja yksin, eikä jumalalle antautuminen näytä tuottavan mitään tulosta.
tässä jopa eilinen vitutus katoaa. kävin metsässä ja näin pari pudonnutta peuran sarvea ihan vierekkäin. istuin alas niiden vieressä. olin tehnyt maha-mantraa 20min kävellessäni metsätietä. poikkesin spontaanisti metsään ja lähdin kohti korkeammalla paikalla kasvavaa suurta mäntyä. en halunnut ottaa niitä mukaan vaikka parin sarven löytäminen oli mukava ylläri. muttei siis mikään ennusmerkki tai vahvistus, muuta kuin ehkä sillä tasolla että talvi on ohi myös eläimille.
miksi minun pitäisi yrittää tallentaa omat kokemukset voimavaraksi itselleni. itse otan tämänlaisen tukipilarin. on vain tämä hetki jossa voin rauhassa kadehtia etteivät muistini/ominaisuuteni riitä saavuttaakseni menestyksen. kukaan ei toisaalta ole koskaan nähnyt mitä itse olen nähnyt kun suljen silmäni. näin ensimmäisen kuvan tahdonvoiman ja itsekurin avulla jo 2010 luulisin. se oli ganesha jonka silmien tilalla oli hehkuvat punaiset jalokivet... pystytsä edes kuvittelemaan miten monta kuvaa olen ehtinyt sen jälkeen näkemään? joten miksi yrittää vaalia jotain "kokemusta" kun mieleen voi kuitenkin vain tässä hetkessä tulla uusia ideoita ja ajatuksia?
not too far from here
outoa että seuraavalla aterialla oli vain kaksi häiritsevää ajatusta, kun mieli ei heti huomannut että askartelee siihen aikaisemmin vaikuttaneiden asioiden parissa. kesäkurpitsaa, tom. bas. tofua, cashew pähkinöitä ja lounaalta jääneet täysjyväbasmatiriisit. nämä kaikki paistettuna voissa.
outoa että vaikka olen sairastanut psykoosia jo vuosia, niin joskus onnistun jopa jossain. tätä onnistumisen tunnetta lisää jos saan istuttua zazenia ryyppäyskertojen välissä. en tissuttele päivittäin. käytän yli 24annosta yleensä kaksi päivää peräkkäin. that's something ja yhessä vaiheessa uskalsi vielä ottaa pienen hatsin kukintoa kesken kaiken, tai mikä hulluinta - sen toisen päivän päätteeksi.
ja tiedän että tätäkin tekstiä pitäisi vielä muokata. käytän kuitenkin irvailevasti joissain kohdissa sanoja kun koitan kääntää volat kaakkoon siinä asiassa, että herkkyys ei aina meinaa sitä miltä se ulospäin näyttää. vaan joskus pitää näyttää ulospäin extra-vahvalta koska on niin herkkä aistimaan ongelmiaan. rohkeus puuttua niihin!
se kulttuurillisesta kiintymyksestä saavutettava mielihyvä on likaista ja mustaa kuin synti.
mä joudun huutaa: se on tyhmää elää reaktiivista elämää
onneksi en kuitenkaan ole tehnyt naurettavia syytöksiä, mutta sen erään toisen filosofia on järjetöntä.
riista on kirittänyt
kopkop kop
etkö tajua kuinka pahaa se tekee sydämelle salata ihmisiltä asioita, jotka kuuluvat kaikille?
päiväkirjoistani käy ilmi etten ole yrittänyt tuhota muiden mainetta. sen sijaan oma maine on mennyttä ja täydellinen hylätyksi tulemisen tunne oli liian kauan päällänsä. juuri sen takia pystyn puhumaan näitä asioita joillekin, jotka ovat edes suurinpiirtein samalla kartalla kuin minä. eli mielenharjoittajat. muut tuskin ovat kiinnostuneita kuuntelemaan mielisairasta alkkista, jolla ei ole mitään menetettävää.
olipa kerran aamukävely... siis vaikka olisinkin tehnyt valintoja jotka koskevat pyhyyden poissulkemista elämästäni, niin pystyisin mielikuvituksen kautta tajuamaan sen ilman, että minkään ajattelun pitäisi mennä rationaalisuuden kautta saaden minut pelkäämään.
onko tosiaan niin, että joku muu määrittelee mikä minun todellinen tahto on? persoonallisuuteni on vaurioitunutta osaa myöten vihdoinkin alkamassa näkemään, kuinka minuus ja sen ainutlaatuisuus voidaan vapauttaa. käytännössä ongelma ratkeaa katkaisemalla kaikki välit ihmisiin jotka ovat teoillaan yrittäneet rajoittaa elämääni.
ja varsinkin ne emotionaaliset siteet jotka aiheuttavat kivun (eli dukhan) torjuntaa saavat mielen vääristymään. uhka vaikuttaa tulevan siitä että toisella ihmisellä on olevinaan joku vastaus, tai että häneen pitäisi olla rakastava suhde (joka sallii kaikki typerimmätkin valinnat). jos todellisuudessa vaaditaan riitaisuuden ratkaisuyritys toisen ehdoilla, niin se on yhtä kuin rikos itseä vastaan ja vapaaehtoisena valintana alistumista toisen tahtoon.....
pahan olon tunnekärjet pilaavat mielenrauhan ruokailun aikana. tunne tunteiden joukossa.. hyväksymisen jälkeen ei kuitenkaan saa eikä pidä tulla mitään, että "no nyt on kaikki hyvin ja voin taas antaa egolle vallan." ei. se on tyaga-bhogaa ja merkki epäkypsästä sekä vastuuttomasta suhtautumisesta oman itsen aiheuttamiin karmallisiin tuloksiin. /take full responsibility
kaikkien ilmiöiden puhtaus on hyvä mietiskelyn kohde kun on masentunut ja yksin, eikä jumalalle antautuminen näytä tuottavan mitään tulosta.
tässä jopa eilinen vitutus katoaa. kävin metsässä ja näin pari pudonnutta peuran sarvea ihan vierekkäin. istuin alas niiden vieressä. olin tehnyt maha-mantraa 20min kävellessäni metsätietä. poikkesin spontaanisti metsään ja lähdin kohti korkeammalla paikalla kasvavaa suurta mäntyä. en halunnut ottaa niitä mukaan vaikka parin sarven löytäminen oli mukava ylläri. muttei siis mikään ennusmerkki tai vahvistus, muuta kuin ehkä sillä tasolla että talvi on ohi myös eläimille.
miksi minun pitäisi yrittää tallentaa omat kokemukset voimavaraksi itselleni. itse otan tämänlaisen tukipilarin. on vain tämä hetki jossa voin rauhassa kadehtia etteivät muistini/ominaisuuteni riitä saavuttaakseni menestyksen. kukaan ei toisaalta ole koskaan nähnyt mitä itse olen nähnyt kun suljen silmäni. näin ensimmäisen kuvan tahdonvoiman ja itsekurin avulla jo 2010 luulisin. se oli ganesha jonka silmien tilalla oli hehkuvat punaiset jalokivet... pystytsä edes kuvittelemaan miten monta kuvaa olen ehtinyt sen jälkeen näkemään? joten miksi yrittää vaalia jotain "kokemusta" kun mieleen voi kuitenkin vain tässä hetkessä tulla uusia ideoita ja ajatuksia?
not too far from here
outoa että seuraavalla aterialla oli vain kaksi häiritsevää ajatusta, kun mieli ei heti huomannut että askartelee siihen aikaisemmin vaikuttaneiden asioiden parissa. kesäkurpitsaa, tom. bas. tofua, cashew pähkinöitä ja lounaalta jääneet täysjyväbasmatiriisit. nämä kaikki paistettuna voissa.
outoa että vaikka olen sairastanut psykoosia jo vuosia, niin joskus onnistun jopa jossain. tätä onnistumisen tunnetta lisää jos saan istuttua zazenia ryyppäyskertojen välissä. en tissuttele päivittäin. käytän yli 24annosta yleensä kaksi päivää peräkkäin. that's something ja yhessä vaiheessa uskalsi vielä ottaa pienen hatsin kukintoa kesken kaiken, tai mikä hulluinta - sen toisen päivän päätteeksi.
ja tiedän että tätäkin tekstiä pitäisi vielä muokata. käytän kuitenkin irvailevasti joissain kohdissa sanoja kun koitan kääntää volat kaakkoon siinä asiassa, että herkkyys ei aina meinaa sitä miltä se ulospäin näyttää. vaan joskus pitää näyttää ulospäin extra-vahvalta koska on niin herkkä aistimaan ongelmiaan. rohkeus puuttua niihin!
se kulttuurillisesta kiintymyksestä saavutettava mielihyvä on likaista ja mustaa kuin synti.
Comments
Post a Comment