let me. think.. roses...
how figure out. what's going on
cause you're faking it. L'oreal
Naulan Säpinaa - Urteja
somebody elses. next, rakkautta ja harmoniaa
Mintus-kone, hei älkää nyt
silmän jälkeen, silmän jälkeen
rakkaus järästää
valikoimassa, arjo-kuoppi hinnasto
minulla ei ole huumorintajua. kukaan ei naura minun jutuille. kaikki nauraa mulle.. niin kuin esimerkiksi, tänään en ole sillä tuulella. että häiritsisin muiden päivää. (mauttomalla huumorilla)
i can't get back to that yogic emotional detachment. my life is miserable cause all i know about how to control my mind, is have chilled emotions. but i can't get rid of the unneccessary emotional chatter of my mind. i don't want to get rid of all emotions. the uncontrolled negativity has come back due to lack of a regular sadhana. i'm fucked..
"I said no dogs inside."
#eilen elin vielä siinä luulossa että ollaan kaikki samanarvoisia. tai ainakin luulin että saan elää niin kuin tahdon ilman että minut eriarvoistetaan. nyt on kyseessä kuitenkin se, että elämäntyylin oikeuttaminen perustuen reaktiivisuuteen pudotti mut omista odotuksista tiettyjä muita kohtaan.
huomasin myös paluumatkalla kotiin että pystyn keskittymään. aloin miettimään sitä kielikuvaa että mitä isommaksi rakentaa pimeyttä valaisevan nuotion, sitä laajemmaksi pimeyden rajapinta tulee. mutten oikeesti tiedä, onko tää sama kuin joogaajien käyttämä metafora: mitä enemmän tiedän, sen paremmin tiedän kuinka vähän tiedän..?
sain tnää 22.4 aamulla jännän kehotuksen mielikuvitukseltani. olin levännyt kauan ja jostain tuli viesti, että olisi hyvä jos menisit lattialle ja kyykkyyn. nojoo funtsin tätä vähän ja muistin Castaneda Journey to Ixtlanista sen, että Don Juan neuvoi Carlokselle että venyttely on hyvä asia jos on levännyt kauan. tajusin etten todellakaan aio aloittaa tätä päivää millään niin naurettavalla komennon tottelemisella..
27,7
saa ihmetellä, mitä ihmeen kirjoitusta tämä on olevinaan? no se on omin sanoin kertomaani elämää, jonka yritän elää joogan periaatteiden mukaisesti kuulostamatta papukaijalta.
ehkä yritän vain demonstroida, ettei lineaarinen (tårta på tårta) oppiminen ole se oikea autenttinen polku tiedon saavuttamiseksi. voihan se olla että sä voit brahmacaryalla ymmärtää tiedon lähteen, mutta onko se välttämätöntä?
tää saattaa olla ihan vain silkkaa pelonsekaista hämmennystä, joka syntyy siitä että haluaisin julkaista kirjan, mutta mikä odotuksena tehdä oma velvollisuus kokee valtavan henkilökohtaisen hyökkäyksen. :D
en tahdo oikein saada mielialaani takaisin noiden ryyppäyskertojen jälkeen. tuntuu etten löydä sellaista tekemistä, mistä saisin onnistumisten jälkeen hyvän olon. ?? siis pitäisi kai löytää haaste josta selviän vain koska rakastan sitä ongelmaa yli sen tosiasian, että tehtävä on näennäisesti mahdoton. mieli ilman intohimoisuuden luonnonlaatua, rajasta. o'boy! siinäpä vasta haaste on..
should i try to somehow explain myself? the goal is a selflessly thinking mind. At least for me, that means even a practice can be counter-productive. someone has tought you a method, or a part of it.
i feel that the main goal in the beginning is to realize, then come to terms with how hostile this universe is to a single individual.
the next step in my world-view is to stop relying on quotes. stop believing all the crap others have said. you'll never fully absorb their thinking. and in the worst case they just said it to try to manipulate others, have power over others by confusing the living hell out of them from a point of view, where they're really 100% confident they got figured out.
no se että oliko tuo väkivaltaisesti sanottu (ehkä jopa omaa itseäni tai näkemystäni vastaan) on tietysti ihan vitun hyvä pohtimisen aihe.
cause you're faking it. L'oreal
Naulan Säpinaa - Urteja
somebody elses. next, rakkautta ja harmoniaa
Mintus-kone, hei älkää nyt
silmän jälkeen, silmän jälkeen
rakkaus järästää
valikoimassa, arjo-kuoppi hinnasto
minulla ei ole huumorintajua. kukaan ei naura minun jutuille. kaikki nauraa mulle.. niin kuin esimerkiksi, tänään en ole sillä tuulella. että häiritsisin muiden päivää. (mauttomalla huumorilla)
i can't get back to that yogic emotional detachment. my life is miserable cause all i know about how to control my mind, is have chilled emotions. but i can't get rid of the unneccessary emotional chatter of my mind. i don't want to get rid of all emotions. the uncontrolled negativity has come back due to lack of a regular sadhana. i'm fucked..
"I said no dogs inside."
#eilen elin vielä siinä luulossa että ollaan kaikki samanarvoisia. tai ainakin luulin että saan elää niin kuin tahdon ilman että minut eriarvoistetaan. nyt on kyseessä kuitenkin se, että elämäntyylin oikeuttaminen perustuen reaktiivisuuteen pudotti mut omista odotuksista tiettyjä muita kohtaan.
huomasin myös paluumatkalla kotiin että pystyn keskittymään. aloin miettimään sitä kielikuvaa että mitä isommaksi rakentaa pimeyttä valaisevan nuotion, sitä laajemmaksi pimeyden rajapinta tulee. mutten oikeesti tiedä, onko tää sama kuin joogaajien käyttämä metafora: mitä enemmän tiedän, sen paremmin tiedän kuinka vähän tiedän..?
sain tnää 22.4 aamulla jännän kehotuksen mielikuvitukseltani. olin levännyt kauan ja jostain tuli viesti, että olisi hyvä jos menisit lattialle ja kyykkyyn. nojoo funtsin tätä vähän ja muistin Castaneda Journey to Ixtlanista sen, että Don Juan neuvoi Carlokselle että venyttely on hyvä asia jos on levännyt kauan. tajusin etten todellakaan aio aloittaa tätä päivää millään niin naurettavalla komennon tottelemisella..
27,7
saa ihmetellä, mitä ihmeen kirjoitusta tämä on olevinaan? no se on omin sanoin kertomaani elämää, jonka yritän elää joogan periaatteiden mukaisesti kuulostamatta papukaijalta.
ehkä yritän vain demonstroida, ettei lineaarinen (tårta på tårta) oppiminen ole se oikea autenttinen polku tiedon saavuttamiseksi. voihan se olla että sä voit brahmacaryalla ymmärtää tiedon lähteen, mutta onko se välttämätöntä?
tää saattaa olla ihan vain silkkaa pelonsekaista hämmennystä, joka syntyy siitä että haluaisin julkaista kirjan, mutta mikä odotuksena tehdä oma velvollisuus kokee valtavan henkilökohtaisen hyökkäyksen. :D
en tahdo oikein saada mielialaani takaisin noiden ryyppäyskertojen jälkeen. tuntuu etten löydä sellaista tekemistä, mistä saisin onnistumisten jälkeen hyvän olon. ?? siis pitäisi kai löytää haaste josta selviän vain koska rakastan sitä ongelmaa yli sen tosiasian, että tehtävä on näennäisesti mahdoton. mieli ilman intohimoisuuden luonnonlaatua, rajasta. o'boy! siinäpä vasta haaste on..
should i try to somehow explain myself? the goal is a selflessly thinking mind. At least for me, that means even a practice can be counter-productive. someone has tought you a method, or a part of it.
i feel that the main goal in the beginning is to realize, then come to terms with how hostile this universe is to a single individual.
the next step in my world-view is to stop relying on quotes. stop believing all the crap others have said. you'll never fully absorb their thinking. and in the worst case they just said it to try to manipulate others, have power over others by confusing the living hell out of them from a point of view, where they're really 100% confident they got figured out.
no se että oliko tuo väkivaltaisesti sanottu (ehkä jopa omaa itseäni tai näkemystäni vastaan) on tietysti ihan vitun hyvä pohtimisen aihe.
Comments
Post a Comment