ennakkoluulot ja niiden peppu
en puhu opettajalle joremla-kiveä
your rational mind is turning that word into an explanation as a vrtti. and you get amused when it all clicks together.
i must be unforgiving for the rationality that killed my imagination. "imagination is more important than knowledge." -albert einstein
ensinnäkin kaikki on riippuvuussyntyistä. toisekseen kaikki on tyhjää itsenäisesti olemassa olemisesta.
kaikki mitä teen on vain niin väärin. ulkoisesti asiat näyttävät menevän aivan ilman virheitä, mutta se jatkuva tunne että kaikki mitä teen on väärin.
vaikea kuvailla miten syvästi riippuvuussyntyinen oma psyyke on, kun sen on kerran kokenut. kun mielen voima on kääntynyt sisäänpäin niin ns. shokeeraava alitajuisesti toimiva sisältö tulee nähdyksi. mutta mielen voima auttaa kestämään tämän arki-elämässä näkymättömän (mutta ah kuitenkin syvältä psyykestä vaikuttavan) ohjelmoinnin. sen sijaan että mieli suuntautuisi ulospäin tapahtuu karvas temppu. koko ajattelun ohjelmointi onkin yhtäkkiä ainoa asia jonka havaitset. että kaikki mun ajatukset ovat täysin riippuvuussyntyisiä.
mutta minä olenkin normaaleissa olosuhteissa täysin ehdollistunut. jaa mihin? siihen että ainoa keino rauhoittua on lisätä stressiä ja kiihdyttää autonomista hermostoa. siksi kaikki tuntuu koko ajan niin väärältä. olen menettänyt tasapainoni tai oikeammin tunteen siitä. olen täysin riippuvainen hermoston kiihtyneen tilan tavoittelusta.
itse asiassa olen niin ehdollistunut tähän ei-toivottuun hermoston kiihtyneisyyteen, että se tapahtuu jo aivan itsestään. sen sijaan että parasympaattinen hermosto rauhoittaisi niin jo ruokalevolla voin tuntea kun kierrokset nousevat tahtomattani. tätä on ehdollistuneisuus. autonominen hermosto on ehdollistunut kiihtymiseen.
siis vittu mua vituttaa sellaset ihmiset jotka luulee, että niiden ennakkoluulot on jotenkin oikeutettuja, vaikka niillä ei ole asiasta minkään valtakunnan kokemusta. vrt se on periaattessa hyvä asia VS se on mun omatunnolle hyvä asia. nää ihmiset ei oikeesti erota paavia poliisista..
niitten itsetuntoa on vahingoitettu / liiskattu lapsena niin, että mikä tahansa mikä uhkaa paljastaa sen tosiasian (että oma itse on ottanut damagee) on heille punainen vaate. mut atmaa ei voi vahingoittaa joten väärän minäkuvan takia he elävät perverssiä elämää, joka ei ole henkisten periaatteiden mukaista, mutta mikä uhkaa planeettaa ja epäsuorasti kaikkia heidän sosiaalisten kontaktien kontakteja.
we were looking at each other, before you saw it.
hänenkään ei pitäisi paljastaa kaikkea tietämäänsä
jooga-skeittaus on skeittausta
hang on, rakas darling
näin unen jossa nauraa hihitin pöydän alle katsoessani tälle: my cultural point of view is completely relative. vähän aikaa sitten opettaja oli rutistanut minua kylkeensä kiinni kun lähdimme vaihtamaan joogasalia. hän ei päästänyt irti ja viimeisten rappusten kohdalla aloin hihittää ja kikattaa. vaistosin että opetus oli: kun ei päästä irti niin ne alkaa lopussa kikattamaan.
oon kyllä masentunut. sen ehkä huomaa teksteistäni. pidän sitä egoa niin pahana vihollisena että assosioin mielihyvän kokemukset psykoottiseksi häiriöksi.
ei sillä intuitiolla ole mitään tekemistä rationaalisuuden kanssa. se on irrationaalinen. nää ihmiset puhuu vaistosta.. se vaisto on yhtä aineellinen kuin ihmisen viisi aistia. ja aavistan ettei pidä pieraista koska voi tulla ripulia. tää saattaa olla vanhan toistoa, mutta että intuition ulottuvuus on aika tai ikuisuus. ja siis helpoin tapa mieltää se on vain todeta, että KAIKKI häviää. eritoten se minä joka olen nyt, se tulee häviämään niin lopullisesti tästä maailmasta että sitä on ihan mahdoton mitenkään pystyä vaistoamaan etukäteen.
ja nyt mä pääsen takasin siihen mitä sanoin siitä vihastani ennakkoluuloja kohtaan. varmasti yksi joogan tarkoituksista on vähentää minä ja minun -tunteita. jotkut kuitenkin kokevat sen uhkaavaksi, tästä nousee ennakkoluulo. ego ei tykkää antautua. mutta joogassa on välttämätöntä päästää irti niistä egon peloista ja perversioista. jotkut ovat jopa luonteenomaisesti suuntautuneita vähentämään negatiivisia tunteita.
se että jos on masentunut niin jossain vaiheessa sitä kypsyy kysymään itseltään.. "mikä tämän aiheuttaa, voinko tehdä jotain auttaakseni itseäni"? sen takia mä en ole koskaan pääsemässä joogiksi, koska aloitin astanga-joogan masennuksen takia. ei mulla mitään oikeita ansioita ole! tein pranayamaa ja mulla meni pää niin saatanan sekaisin.
no ainakaan en ole kehittänyt ennakkoluuloa. mutta just sen haluaisin sanoa että nää ennakkoluuloiset joogan vihaajat on kyllä sellainen kasti jossa todella tapahtuu vääriä asioita. lisäksi haluaisin irrottaa tämän kulttuurisen omimisen kontekstista sanomalla, että eihän se nyt voi olla joogan päämäärä kävellä kuukausitolkulla ympäriinsä ajatellen, että kaikki muut ovat valaistuneita. ja tässä vaiheessa nää tekstit alkaa menee tällaisiksi. alkaa l
olemaan liikaa asiaa eikä ehdi perustella jokaista asiaa. ja tavallaan tämä onkin yritys rikkoa raja (boundary dissolution) jonka nykyinen perusta näyttäisi lepäävän sillä että mitään asiaa ei voi päästää olemaan huomiotta ainakaan niin kauaa, että sen esi-asetettu merkitys tulisi kyseenalaiseksi. eli pääkallo järjellä tiivistä yhdeksi sanaksi. nöyryys sen asian edessä, etten tiedä kaikkea. senkin joutuu aina erikseen perkaamaan esiin ja jooga on hyvä tällaiseen rajojen hälventämiseen.
enkä mä tule koskaan olemaan mikään opettaja siitä syystä, ettei mua kiinnosta olla kohtelias muille totuuden etsijöille. olen epäoleellinen... ja ihan vitun pahalla tuulella most of the time
mä uskon että yksi joogan tarkoituksista on hälventää niitä kulttuurimme esi-asetettuja rajoja, jotka määrittävät koko ajan sitä mitä MINÄ voin tietää. ja täähn on Samperin vaarallista mutta ei yhtä hazardia kuin seuraavaksi vuorossa oleva aamukävely 6.4.2021 klo 6.47
-91
ps. jonka aikana keksin että joogaa tosiaan voisi kritisoida siitä, että ... noh. unohdin. liittyi tällaiseen asiaan että joogassa otetaan käsittelyyn vain palanen mielestä kerrallaan. eikä siinä sinänsä mitään, muuta kuin että irrottaminen/eristäminen ei ehkä ole osa joogan sanastoa?? hitsi kun ei muista ollenkaan miten etenin tuohon ajatukseen. eikä se nyt ole niin tärkeää. melko abstrakti tulokulma muutenkin.
det måste bli gott. söin mustikka & mansikka kaurapuuron
känni-skeittaus on pää halki
olen miettinyt tälle blogi-tekstille otsikkoa. ennakkoluulot ja jooga..? tai luovu ennakkoluuloistasi, avoimuuden jooga, paska rehellisyys.
your rational mind is turning that word into an explanation as a vrtti. and you get amused when it all clicks together.
i must be unforgiving for the rationality that killed my imagination. "imagination is more important than knowledge." -albert einstein
ensinnäkin kaikki on riippuvuussyntyistä. toisekseen kaikki on tyhjää itsenäisesti olemassa olemisesta.
kaikki mitä teen on vain niin väärin. ulkoisesti asiat näyttävät menevän aivan ilman virheitä, mutta se jatkuva tunne että kaikki mitä teen on väärin.
vaikea kuvailla miten syvästi riippuvuussyntyinen oma psyyke on, kun sen on kerran kokenut. kun mielen voima on kääntynyt sisäänpäin niin ns. shokeeraava alitajuisesti toimiva sisältö tulee nähdyksi. mutta mielen voima auttaa kestämään tämän arki-elämässä näkymättömän (mutta ah kuitenkin syvältä psyykestä vaikuttavan) ohjelmoinnin. sen sijaan että mieli suuntautuisi ulospäin tapahtuu karvas temppu. koko ajattelun ohjelmointi onkin yhtäkkiä ainoa asia jonka havaitset. että kaikki mun ajatukset ovat täysin riippuvuussyntyisiä.
mutta minä olenkin normaaleissa olosuhteissa täysin ehdollistunut. jaa mihin? siihen että ainoa keino rauhoittua on lisätä stressiä ja kiihdyttää autonomista hermostoa. siksi kaikki tuntuu koko ajan niin väärältä. olen menettänyt tasapainoni tai oikeammin tunteen siitä. olen täysin riippuvainen hermoston kiihtyneen tilan tavoittelusta.
itse asiassa olen niin ehdollistunut tähän ei-toivottuun hermoston kiihtyneisyyteen, että se tapahtuu jo aivan itsestään. sen sijaan että parasympaattinen hermosto rauhoittaisi niin jo ruokalevolla voin tuntea kun kierrokset nousevat tahtomattani. tätä on ehdollistuneisuus. autonominen hermosto on ehdollistunut kiihtymiseen.
siis vittu mua vituttaa sellaset ihmiset jotka luulee, että niiden ennakkoluulot on jotenkin oikeutettuja, vaikka niillä ei ole asiasta minkään valtakunnan kokemusta. vrt se on periaattessa hyvä asia VS se on mun omatunnolle hyvä asia. nää ihmiset ei oikeesti erota paavia poliisista..
niitten itsetuntoa on vahingoitettu / liiskattu lapsena niin, että mikä tahansa mikä uhkaa paljastaa sen tosiasian (että oma itse on ottanut damagee) on heille punainen vaate. mut atmaa ei voi vahingoittaa joten väärän minäkuvan takia he elävät perverssiä elämää, joka ei ole henkisten periaatteiden mukaista, mutta mikä uhkaa planeettaa ja epäsuorasti kaikkia heidän sosiaalisten kontaktien kontakteja.
we were looking at each other, before you saw it.
hänenkään ei pitäisi paljastaa kaikkea tietämäänsä
jooga-skeittaus on skeittausta
hang on, rakas darling
näin unen jossa nauraa hihitin pöydän alle katsoessani tälle: my cultural point of view is completely relative. vähän aikaa sitten opettaja oli rutistanut minua kylkeensä kiinni kun lähdimme vaihtamaan joogasalia. hän ei päästänyt irti ja viimeisten rappusten kohdalla aloin hihittää ja kikattaa. vaistosin että opetus oli: kun ei päästä irti niin ne alkaa lopussa kikattamaan.
oon kyllä masentunut. sen ehkä huomaa teksteistäni. pidän sitä egoa niin pahana vihollisena että assosioin mielihyvän kokemukset psykoottiseksi häiriöksi.
ei sillä intuitiolla ole mitään tekemistä rationaalisuuden kanssa. se on irrationaalinen. nää ihmiset puhuu vaistosta.. se vaisto on yhtä aineellinen kuin ihmisen viisi aistia. ja aavistan ettei pidä pieraista koska voi tulla ripulia. tää saattaa olla vanhan toistoa, mutta että intuition ulottuvuus on aika tai ikuisuus. ja siis helpoin tapa mieltää se on vain todeta, että KAIKKI häviää. eritoten se minä joka olen nyt, se tulee häviämään niin lopullisesti tästä maailmasta että sitä on ihan mahdoton mitenkään pystyä vaistoamaan etukäteen.
ja nyt mä pääsen takasin siihen mitä sanoin siitä vihastani ennakkoluuloja kohtaan. varmasti yksi joogan tarkoituksista on vähentää minä ja minun -tunteita. jotkut kuitenkin kokevat sen uhkaavaksi, tästä nousee ennakkoluulo. ego ei tykkää antautua. mutta joogassa on välttämätöntä päästää irti niistä egon peloista ja perversioista. jotkut ovat jopa luonteenomaisesti suuntautuneita vähentämään negatiivisia tunteita.
se että jos on masentunut niin jossain vaiheessa sitä kypsyy kysymään itseltään.. "mikä tämän aiheuttaa, voinko tehdä jotain auttaakseni itseäni"? sen takia mä en ole koskaan pääsemässä joogiksi, koska aloitin astanga-joogan masennuksen takia. ei mulla mitään oikeita ansioita ole! tein pranayamaa ja mulla meni pää niin saatanan sekaisin.
no ainakaan en ole kehittänyt ennakkoluuloa. mutta just sen haluaisin sanoa että nää ennakkoluuloiset joogan vihaajat on kyllä sellainen kasti jossa todella tapahtuu vääriä asioita. lisäksi haluaisin irrottaa tämän kulttuurisen omimisen kontekstista sanomalla, että eihän se nyt voi olla joogan päämäärä kävellä kuukausitolkulla ympäriinsä ajatellen, että kaikki muut ovat valaistuneita. ja tässä vaiheessa nää tekstit alkaa menee tällaisiksi. alkaa l
olemaan liikaa asiaa eikä ehdi perustella jokaista asiaa. ja tavallaan tämä onkin yritys rikkoa raja (boundary dissolution) jonka nykyinen perusta näyttäisi lepäävän sillä että mitään asiaa ei voi päästää olemaan huomiotta ainakaan niin kauaa, että sen esi-asetettu merkitys tulisi kyseenalaiseksi. eli pääkallo järjellä tiivistä yhdeksi sanaksi. nöyryys sen asian edessä, etten tiedä kaikkea. senkin joutuu aina erikseen perkaamaan esiin ja jooga on hyvä tällaiseen rajojen hälventämiseen.
enkä mä tule koskaan olemaan mikään opettaja siitä syystä, ettei mua kiinnosta olla kohtelias muille totuuden etsijöille. olen epäoleellinen... ja ihan vitun pahalla tuulella most of the time
mä uskon että yksi joogan tarkoituksista on hälventää niitä kulttuurimme esi-asetettuja rajoja, jotka määrittävät koko ajan sitä mitä MINÄ voin tietää. ja täähn on Samperin vaarallista mutta ei yhtä hazardia kuin seuraavaksi vuorossa oleva aamukävely 6.4.2021 klo 6.47
-91
ps. jonka aikana keksin että joogaa tosiaan voisi kritisoida siitä, että ... noh. unohdin. liittyi tällaiseen asiaan että joogassa otetaan käsittelyyn vain palanen mielestä kerrallaan. eikä siinä sinänsä mitään, muuta kuin että irrottaminen/eristäminen ei ehkä ole osa joogan sanastoa?? hitsi kun ei muista ollenkaan miten etenin tuohon ajatukseen. eikä se nyt ole niin tärkeää. melko abstrakti tulokulma muutenkin.
det måste bli gott. söin mustikka & mansikka kaurapuuron
känni-skeittaus on pää halki
olen miettinyt tälle blogi-tekstille otsikkoa. ennakkoluulot ja jooga..? tai luovu ennakkoluuloistasi, avoimuuden jooga, paska rehellisyys.
Comments
Post a Comment