yogi-fail

uskon enemmän siihen että on olemassa "a path of heart." enemmän kuin että minun pitäisi olla joku menestynyt joogi jota ihaillaan ja jolta saa opetusta. ei mun ole pakko..

olen vaan murskautunut oman karman alle ettei tässä ole muutakaan tekemistä.
se on just se kun se ego ei auta mitään, on paljon parempia keinoja saavuttaa tietoa.

on vaan jännää se että kerjään ulkopuolelta sitä tunnustusta. asioista jotka liittyvät omaan mielikuvitukseeni..

olen kieltänyt itseltäni sen, että saa olla hyvä (ei tarvitse hävetä menestystään). tai sitten asiat ovat kosmisesta perspektiivistä yksinkertaisesti vain aivan toivottomassa jamassa. en pysty keskittymään eikä minun "minällä" ole selviä rajoja. muiden ihmisten jutut jotka eivät vaan kuulu minulle puskee suojausten läpi (ja sekin haittaa keskittymistä).

en ole varma tajuanko itse mitä haluan. edes oikeasti?? vai onko tämän tekstin kirjoittaja joku yliminä, ja yritän kirjoittamalla saada jonkinlaisen hyväksynnän egon haluille?

"tämä maailmahan on täynnä houkutuksia ja me haluamme niistä jokaikistä." suurinpiirtein noin Sri K Pattabhi Jois sen kirjoitti Yoga Malassa.

ja siinä sanottiin myös että ajan käyttäminen peleihin vie pois brahmacaryasta. mutten voi mielisairauteni takia ollenkaan pidentää kykyä keskittyä Jumalaan. pystyn välillä ajattelemaan keskittyneesti ja silloin ikään kuin huomata että All is God. mutta se ei pysy ja nyt syömäni neuroleptit ovat poistaneet senkin vähän. en mä oikeesti ole näin huono ihminen... miksi minulla menee näin huonosti? elämästä on tullut vain ryyppäämistä ja krapulointia, välillä kuntouttavaa työtoimintaa. muttei mitään edistystä..

paitsi ehkä se etten enää neuroottisesti pakota itseäni siihen, että olisi parasta olla vaiti niin monessa tilanteessa kuin mahdollista,,,eli nyt